Tämän päivän Lapin Kansassa oleva juttu (STT, Annala: Inhimillisyys hämmästyttää jenkkejä) saa minut kirjoittamaan suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja sen laadusta. Sahlberg (2011) on julkaissut uuden kirjan: Finnish Lessons: What can the world learn from educational change in Finland? Teos myytiin jenkeissä loppuun parissa viikossa! Olen itse miettinyt tätä asiaa eräällä äärettömän hyvällä Lapin yliopiston kurssilla: Opetussuunnitelma, arviointi ja koulun kehittäminen. Nyt tuon tähän keskusteluun ripauksen ajankohtaisuutta, kun STT on uutisoinut aiheesta melko näyttävästi.
Aika usein koulutusjärjestelmäämme parjataan, mutta jospa katsoisimme kansainvälisin silmin asiaa hieman positiivisemmalta kannalta. Ensinnäkin meillä koulutusjärjestelmän palveluihin oikeutetuilla, kuten itselläni, on aina ollut mahdollisuuksia. Olen voinut miettiä, mihin kouluun haluan mennä, mihin ammattiin tahdon kouluttautua ja miten voin edetä koulutuksessani. Koulutuksemme on myös hyvin laadukasta, sitä valvotaan paitsi lainsäätäjien ja opetushallituksen toimesta myös vanhempien ja jopa rahoittajien toimesta. Tätä nykyä myös koulutuksen arviointineuvosto EEC (Educational Evaluational Councel) osallistuu suomalaisen koulutuksen arviointiin ja hyödyntää tässä työssään yliopistojen osaamista.
Koulutusjärjestelmämme yksi parhaista puolista on se, että kaikilla on tasavertainen mahdollisuus osallistua perusopetukseen! Opetus on maksutonta. Meillä on syrjäseudun lapsille järjestelmä, jossa heidät pitkänkin matkan päästä kuljetetaan kouluihin, tarjoamme kaikille lapsille koulupäivän aikana ilmaisen lämpimän ruoan, meillä on kouluterveydenhuolto, jota kautta saamme apua missä tahansa ongelmissa. Kerrassaan uskomatonta, tuumaisi amerikkalainen kollegamme. Tiedostamme kaikki sen, että ”ei ole olemassa ilmaisia lounaita”, mutta olemme yhteiskunnassamme tässä kohtaa osanneet tehdä asioita oikein ja sitä maailmalla ihmetellään. Meidän oppilaamme keskimäärin pärjäävät koulussa melko hyvin, pudokkaita on vähän ja osaamisen taso on tasalaatuista. Meidän opettajakuntamme on itse käynyt läpi tämän koulutusjärjestelmän ja sen lisäksi vielä ylemmän korkeakoulututkinnon, jotta ovat päteviä toimimaan opettajina. Lähikouluperiaatetta noudatetaan kaikissa kunnissa ja oppilailla on mahdollista saada tukiopetusta, jos he tilapäisesti jostakin syystä sitä tarvitsevat.
Kyllä ihan syystä meidän yhtenäinen peruskoulumme on menestystarina. Saamme olla ylpeitä myös siitä, että tämä peruskoulun kehittämistyö on alkanut Lapista. Euroopasta käsin Suomea pidetään mallimaana peruskoulutuksen osalta ja jo oli aikakin virallistaa esiopetuksen asema osana koulutusjärjestelmäämme. (Hämäläinen, Lindström & Puhakka 2005).
Sahlberg tuo esiin vielä uusia näkökulmia. Opettajien käyttäytyminen opiskelijoita kohtaan on hyvin inhimillistä ja lempeää ja suomalaiset luottavat toisiinsa. Tämä inhimillisyys hämmästyttää jenkkejä. Täällä luotetaan siihen, että ihmiset tekevät asiat hyvin ja tarvittaessa osaavat hakea apua. Emme tarvitse kontrollijärjestelmää huolehtimaan opetuksen sisällöstä ja laadunvalvonnasta. Opettajilla on siis hyvin paljon valtaa. (Annala. STT 2011; Helsingin Sanomat verkkolehti)
Sahlberg vertaa koulutusjärjestelmäämme Nokiaan ja sanoi, että se teki virheitä ollessaan maailman huipulla: ei osannut eikä uskaltanut ottaa suurta harppausta eteenpäin. "Nyt peruskoulussa on sama ongelma. Jos emme uskalla ajatella seuraavaa suurta uudistusta ja pohtia suomalaisen koulun unelmaa ja visiota, meidän voi käydä hassusti", Sahlberg sanoo Verkkouutisten julkaisemassa jutussa.
Lähteet: Annala, M. 2011. STT. Lapin Kansa (2.12.2012)Inhimillisyys hämmästyttää jenkkejä. Koulujärjestelmä: Suomalainen malli kiinnostaa niin päättäjiä kuin äitejäkin.
Helsingin Sanomat, verkkolehti: Suomalaisen koulun inhimillisyys hämmästyttää Yhdysvalloissa (luettu 2.12.2012)
Hämäläinen, K., Lindström, A. & Puhakka, J. (toim.) 2005. Yhtenäisen peruskoulun menestystarina. Helsinki: Yliopistopaino.
Verkkouutiset: Suomalaiskoulusta kertova kirja on myyntimenestys USA:ssa (luettu 2.12.2012)
Tämän blogin avulla pääsen dokumentoimaan omaa oppimistani, tarkastelemaan ja arvioimaan omaa itseäni ja osaamistani sekä minulle merkityksellisiä asioita oppimiseen, opettamiseen ja opiskelemiseen liittyen. Tämän blogin avulla saan paikalleen minulta puuttuvan pedagogisen palikan.
