Luovuus on opettajan voimavara. Siitä voi ammentaa paljon suunnitteluun ja toteutuksiin ja se antaa mahdollisuuksia hetkessä elämiseen ja suunnan muutoksiin. Rohkea käyttää luovuuttaan ja epävarmuustekijä tässä asiassa on se, ettei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Jos tarttuukin hetkeen ja vaihtaa suuntaa kesken kaiken, voidaan olla vaarallisilla vesillä.
Olen aina ajatellut olevani luova. Muistan lapsuudesta jo tilanteita, jossa isä ylpeänä selitti jollekin minun tempauksiani ja samaan hengenvetoon sanoi, että "minun tyttäreni on niin luova". Olen ollut ylpeä luovuudestani ja kekseliäisyydestäni ja se on ollut yksi ominaisuuksistani, joka on kantanut ja kasvattanut minua kaikkein eniten. Luovuus on voimavara ja innovatiivinen ihminen ammentaa siitä ideansa ja energiansa (Ahonen 1997, 18).
Ahosen (1997, 18) mukaan luovuus voi tuntua lapselliselta ja itsekritiikki voi olla luovuuden esteenä. Olen täsmälleen samaa mieltä, vaikka ajattelenkin niin, että lapsellisuus aikuisen ihmisen ominaisuutena on toisinaan jopa hyve. Kekseliäimmät ja parhaimmat ideat toimivat yhtä lailla lasten kuin aikuistenkin kanssa. Olen hyvin paljon toteuttanut esimerkiksi työelämässä ohjelmallisissa illoissa vastaavanlaisia ideoita, kuin musiikkituokiolla lasten kanssa. Ja ihan täydestä on mennyt!
Jos opettajat uskaltaisivat rohkeammin hyödyntää luovuuttaan, palvelisi se kaikkia osapuolia - eikä vähiten opettajia itseään. Samassa voisin ryhtyä suunnittelemaan koulutuspakettia "Luovuuden ovet auki!" Opettajille tietenkin.
Lähde: Ahonen, H. 1997. Löytöretki itseen. Tampere: Tammer Paino Oy.
Tämän blogin avulla pääsen dokumentoimaan omaa oppimistani, tarkastelemaan ja arvioimaan omaa itseäni ja osaamistani sekä minulle merkityksellisiä asioita oppimiseen, opettamiseen ja opiskelemiseen liittyen. Tämän blogin avulla saan paikalleen minulta puuttuvan pedagogisen palikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti