Tämä kirjoitus on julkaistu Uusi Rovaniemi -lehden Perjantaivieras -palstalla 30.9.2011.
Elämykset kuuluvat rovaniemeläisten elämään. Kuulemme niistä jatkuvasti ja kohtaamme tämän termin usein. Elämykset ovat keskeinen osa lappibrändiä ja Rovaniemen joulubrändin kehittämistä. Paikalliset ohjelmapalvelu- ja matkailuyritykset tarjoavat toinen toistaan huikeampia elämyksiä. Puhutaan elämystaloudesta ja elämysteollisuudesta, rakennetaan elämyskeskuksia ja tuntuu, että voimme kohta kyllästyä koko asiaan. Elämyksiä tulee ikkunoista ja ovista, niitä myydään ja niiden yhteydessä puhutaan ”extremestä” ja huikaisevan jännittävistä kokemuksista, jotka saavat kokijansa haukkomaan henkeään. Nykypäivän kiireinen ja suorittava elämäntapa kaipaa kiihkeästi arjen elämysten arvostamista.
Jos halutaan tarkastella jotakin asiaa oikein läheltä, voiko parempaa näkökulmaa olla kuin arki? Kaikilla meillä on oma arkemme, se koskettaa meistä ihan jokaista. Arki saattaa tuntua tylsältä tai tasaiselta ja arjesta irtautumista pidetään tärkeänä. Arjessakin on elämyksiä! Mitä eroa näillä arjen elämyksillä on verrattuna esimerkiksi matkailijan kokemaan seikkailuelämykseen? Ei juuri mitään. Elämys on aina yksittäisen ihmisen kokemus. Se on niin henkilökohtainen asia, että ihminen voi jopa kokea suuressa väkijoukossa elämyksen ilman, että kukaan hänen ympärillään huomaa mitään. Koko tilanteessa, jossa elämys koetaan, on merkityksellistä se, mitä tapahtuma merkitsee kokijalle. Silti elämys ei ole ainoastaan kokemus, vaan elämyksellisen sisällön lisäksi siihen liittyy myös tunteita ja mielikuvia. Minkä joku toinen kokee elämyksellisenä, voi toiselle olla täysin yhdentekevää.
Arjen elämys on aito elämys. Sitä ei ole keinotekoisesti tuotettu millään tavalla, vaan se on tullut kokijalleen yllätyksenä ja merkinnyt hänelle paljon. Arjen elämyksen päälle ei välttämättä tarvitse liimata hintalappua. Arjen elämykset tapahtuvat usein luonnossa tai lähiympäristössä. Ihmisillä on taipumus hakeutua sellaisiin ympäristöihin, joissa heillä on hyvä olla. Näin tiedostamattamme järjestämme elämysten kokemiselle suotuisat olosuhteet. Maisemaelämys on esimerkki yleensä yksin koetusta elämyksestä, mutta hyvin usein elämys voidaan kokea yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa.
Vaikka olen perehtynyt tähän termiin, ja tutkinut sitä, koen edelleen sen mysteeriksi. Olen hämmästynyt siitä, miten laajalla alueella elämyskeskustelua käydään ja haluaisin raottaa vielä enemmän elämyksen salaisuuden verhoa. Elämys mielletään positiiviseksi kokemukseksi ja jos ihmisiä pyydetään kertomaan heidän elämyksistään, saadaan hyvin mielenkiintoista aineistoa. Minä pyysin Lapin yliopiston opiskelijoita kertomaan heidän arjen elämyksistään ja tarinat tempaisivat mukaansa ja olivat hyvin herkkiä ja kauniita, herkullisiakin tarinoita. Näitä tarinoita analysoimalla olen muodostanut oman käsitykseni elämyksestä.
Elämystä ei voi luvata ihmiselle. Olosuhteita voi järjestää suotuisaksi elämyksen kokemisen kannalta, ja jos tunnetaan ihminen, voidaan todennäköisimmin saada hänet kokemaan elämys. Mitä tästä opimme? Meidän tulee hyvin tarkkaan perehtyä niihin ihmisiin, jotka matkailevat täällä Rovaniemellä. Meidän tulee tutustua myös heidän arkeensa ja siihen maailmaan ja kulttuuriin, jossa he elävät. Näin voimme todennäköisimmin ylittää heidän odotuksensa ja tarjota heille elämyksen.
Mitä sinä ajattelet elämyksestä?
Kirjoita minulle tämän blogikirjoituksen kommentiksi oma elämyksesi:
Mitä tapahtui? Mitä koit? Miten tilanne jatkui elämyksen jälkeen?
Tämän blogin avulla pääsen dokumentoimaan omaa oppimistani, tarkastelemaan ja arvioimaan omaa itseäni ja osaamistani sekä minulle merkityksellisiä asioita oppimiseen, opettamiseen ja opiskelemiseen liittyen. Tämän blogin avulla saan paikalleen minulta puuttuvan pedagogisen palikan.
Löytyykö elämys runoista ? Löytyykö elämys opettamisesta ja oppimiseta. Onko elämyskaipuuta olemassa ?
VastaaPoista" Oi oliivipuu, oi oliivipuu, kun sä et puutarhaani jo tuu. Kastelisin sua vedellä sinisellä ja olisin muutenkin hyvin hellä. Sitoisin sinuun punaisen nauhan pätkän, ettei kohtalokses koituis saapas jätkän. Oi oliivipuu, oi oliivipuu, kun sä et puutarhaani jo tuu."
Elämyksen tunne vai tunne elämyksen.
Olin kesän 2010 lopussa Kökarissa, pienellä Ahvenanmaan saarella viikon siskoni tykönä. Sattui niin, että eräs kauniisti alkanut päivä muuttui silmittömäksi rajunilmaksi ja katkaisi koko pienen saaren sähköt.
VastaaPoistaSaaren asukkaat kerääntyivät kyläkaupalle kyselemään lisätietoa sähköjen takaisin saamisesta, ja selvisi, että myrskyn takia menisi tunteja, jopa päivä siihen, että korjausmies saapuisi Maarianhaminasta Kökariin.
Oli uskomatonta ajatella, että näin sitä voi olla muusta maailmasta eristyksissä, mutta täysin riippuvaisena siitä. Myös saarelaisten yhteisöllisyys ja homman toimiminen ilman sähköjä oli mieleenpainuvaa.
Elimme päivän ilman sähköjä, kunnes sähköt saatiin taas toimimaan. Tämä päivä ja sen tuomat tunteet toivat minulle unohtumattoman elämyksen.
Minulle elämykset ovat pieniä asioita, joita ei edes tiedä tapahtuvan aiemmin. Sen ei tarvitse olla mikään suuri asia. Toissa kesänä olin Helsingissä kävelemässä Tallinan laivalle. Kello oli kuusi aamulla. Helsinki on aina ollut minun mielikuvissani ruuhkainen ja täynnä kiireisiä ihmisiä. Oli elämys nähdä kun kaupunki on hiljainen ja aamuaurinko paistoi mereltä.
VastaaPoistaUnohtumaton elämykseni oli se, kun vietin 12päivää leirillä ja 5päivää putkeen satoi vettä. Aamulla kun heräsit satoi vettä, kun menit nukkumaan satoi vettä. Ja niin jatkui, kunnes yksi päivä se aurinko tuli. Ja tottakai minä paloin heti. Silloin asia ketutti mutta nyt se oli kyllä suunnaton elämys!
VastaaPoistaOlin noin 2 vuotta sitten kuusamon tropiikissa pariyötä ja siihen pakettiin kuului myös koskenlaskua.. Sitten menin isän kanssa laskemaan sitä koskea jossain päin kuusamoa. Kosket olivat tavallaan ammattilaiselle helppoja mutta vastaalkaneelle vaikeita.. Oli mahtavaa kun koski kuohui ja vesi pärskähtää naamalle se oli sellainen erillainen elämys. Ja sitten kun menimme takaisin niin alkoi sataa, niin kuin en olisi ollut jo tarpeeksi märkä..
VastaaPoistaOli siitä 8 kk kun olin muuttanut suomeen ja kävimme joulukuussa perheeni kanssa napapiirillä. Se oli jotenkin uskomaton elämys. se oli enemmän mitä voinut kuvitella. se oli mun mielestä eksoottinen. Pimeä, kylmä ja hiljainen alue jossa ihant värikkäät valot ja ympäri maailmalta tulleet erilaiset ihmiset keräntyneet samaan pisteeseen jossa innoissaan odottavat päästä katsomaan sen jotta ei ikinä voinut ajatella olemassa. Alue vaikuttu minuun ja varmasti myös muihin ihmisiin sen etten ikinä voinut ajatella että se mitä ajattelin olevan satua vaan niin onkin sitten jossain ylhäällä maapalloa lapissa totta.
VastaaPoistaEhkä lappilaiset eivät niinkään ajattele sitä samaa elämys juttua joulupukista tai napapiiristä mutta muut suomen ulkopuolelta tuleita.
Olin puolitoista vuotta sitten veljeni ja isäni kanssa käymässä Barcelonassa 5 päivän reissulla, ilmasto ja kulttuuri oli siellä aivan erilaista kuin Suomessa ja ihmiset olivat iloisia ja ystävällisiä. Yhtenä päivänä kävimme katsomassa FC Barcelonan pelin ja se tunne kun tajusi että on oikeasti siellä pelissä ja että se näkyy telkkaristaki, pelin tunnelmakin oli aivan erilainen kuin Suomessa koskaan koska siellä kaikki elävät pelkästään pelien lumossa.
VastaaPoistaOlin veljeni luona kylässä. Hän tykkää kertoa paljon kaikkea mielenkiintoista ja monet illat menee kuunnellessa.
VastaaPoistaKerran kuitenkin olin juuri käyny ruokkimassa veljeni koirat ja oli pakkasta oli noin -15 astetta. Takaisin sisälle tullessani huomasin, että taivas oli täynnä tähtiä, ja tietenkin sanoin veljelleni siitä. Noo, kohta oltiin sitten molemmat ulkona, ja etsittiin tähtikuvioita taivaalta. Tilanne oli unohtumaton, ja samalla ainutlaatuinen elämys.