Lokakuun viimeisen päivän Lapin Kansa julkaisi STT:n uutisen, jossa ylistetään Suomen opetusalan osaamista jopa niin korkealle tasolle, että sitä pitäisi tuotteistaa ja myydä ulkomaille. Erityisesti kehutaan opettajankoulutusta ja taustalla ovat OECD:n mairittelevat Pisa -tutkimusten tulokset. Jutussa tuodaan esiin yhden ihmisen näkemys opetusviennistä ja tämä ihminen on rehtorina suomalaisessa koulussa Espanjan aurinkorannikolla. Hän kertoo, että "Suomi-tyyppisen" opetuksen antamisen ympärille on viriämässä hankkeita ja että esimerkiksi Teneriffalla ja Barcelonassa pyritään ottamaan Suomen koulutusjärjestelmästä ns. rusinat!
Minä heräsin heti miettimään, että mitä ne rusinat oikein ovat?
Jutussa sanotaan, että paketti kattaa opettajankoulutusta, sisältöjä, opetusmenetelmiä ja teknolofiaa... (melko iso kasa rusinoita).
Olin viime keväänä Opetussuunnitelma, arviointi ja koulun kehittäminen kurssilla, jossa saimme pohtia Eva-Maria Raudasojan ohjaamana juuri näitä Suomalaisen koulutusjärjestelmän rusinoita. Koulutusjärjestelmässämme on kansainvälisin silmin katsottuna vaikka kuinka paljon hyviä puolia. Ensinnäkin meillä koulutusjärjestelmän palveluihin oikeutetuilla, kuten itselläni, on aina ollut mahdollisuuksia. Olen voinut miettiä, mihin kouluun haluan mennä, mihin ammattiin tahdon kouluttautua ja miten voin edetä koulutuksessani. Koulutuksemme on myös hyvin laadukasta, sitä valvotaan paitsi lainsäätäjien ja opetushallituksen toimesta myös vanhempien ja jopa rahoittajien toimesta. Tätä nykyä myös koulutuksen arviointineuvosto EEC (Educational Evaluational Councel) osallistuu suomalaisen koulutuksen arviointiin ja hyödyntää tässä työssään yliopistojen osaamista.
Koulutusjärjestelmämme yksi parhaista puolista on se, että kaikilla on tasavertainen mahdollisuus osallistua perusopetukseen! Opetus on maksutonta. Meillä on syrjäseudun lapsille järjestelmä, jossa heidät pitkänkin matkan päästä kuljetetaan kouluihin, tarjoamme kaikille lapsille koulupäivän aikana ilmaisen lämpimän ruoan, meillä on kouluterveydenhuolto, jota kautta saamme apua missä tahansa ongelmissa. Kerrassaan uskomatonta, tuumaisi amerikkalainen kollegamme. Tiedostamme kaikki sen, että ”ei ole olemassa ilmaisia lounaita”, mutta olemme yhteiskunnassamme tässä kohtaa osanneet tehdä asioita oikein ja sitä maailmalla ihmetellään. Meidän oppilaamme keskimäärin pärjäävät koulussa melko hyvin, pudokkaita on vähän ja osaamisen taso on tasalaatuista. Meidän opettajakuntamme on itse käynyt läpi tämän koulutusjärjestelmän ja sen lisäksi vielä ylemmän korkeakoulututkinnon, jotta ovat päteviä toimimaan opettajina. Lähikouluperiaatetta noudatetaan kaikissa kunnissa ja oppilailla on mahdollista saada tukiopetusta, jos he tilapäisesti jostakin syystä sitä tarvitsevat.
Siinä on tavoitetta kerrakseen! Melkein voisin kuitenkin väittää, että meillä näitä rusinoita on sen verran paljon, että niitä on mahdotonta poimia sellaisenaan toiseeen maahan vietäväksi. Positiivista sinänsä, että näin positiivinen uutinen ylitti uutiskynnyksen!
Lähde: Mattila, Pentti. STT. Lapin Kansa 31.10.2011. "Opetusosaamista ulkomaille".
Tunnetta ja tulkintaa
Tunnetta ja tulkintaa - sitä on opettajan työ.
Tervetuloa kanssani kulkemaan opettajaksi kehittymisen polkua. Tässä blogissa minä teen omia tulkintojani ja tarkastelen opinnoissa esiin tulevia asioita omasta näkövinkkelistäni ja vieläpä väritän tekstiä niin, että kaikessa saa näkyä juuri ne tunteet, jotka kulloinkin ovat pinnalla.
maanantai 31. lokakuuta 2011
STT uutisoi opetusviennistä: Suomen hienot koulutustulokset kiinnostavat laajasti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti