Kaikilla meillä opettajilla on oma roolimme siinä, kun haluamme nostaa oppimisen, koulutuksen tai tutkimuksen laatua. Tavoitteena on siis saada mahdollisimman paljon aikaiseksi oppimisen edistämiseksi. Meidän ei tarvitse keksiä pyörää aina uudelleen ja uudelleen, vaan voimme hyödyntää tutkimusta ja muiden viisaampien kehittelemiä innovaatioita. Kaikkia näitä voidaan käyttää myös ns. väärillä perusteilla esim. siksi, että saadaan aikaan "näyttävä show" - esitys - jota opiskelijat jaksavat mielenkiinnolla seurata jonkun aikaa. Kukaan ei kuitenkaan pysty kymmeniä vuosia mitään temppukoulua pitämään, ainakaan sillä tasolla, että hän aina uudelleen ja uudelleen keksii uusia temppuja.
On tutkittu, että yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmiä käyttämällä on mahdollista saavuttaa suhteellisesti parempia oppimistuloksia kuin perinteisessä opetuksessa (Sharan & Sahlberg 2002, 385-403.) Tämä ei sulje pois sitä, etteikö perinteisellä opetuksella voisi onnistua! Tiimioppiminen ryhmässä on yksi yhteistoiminnallinen oppimismenetelmä, jota on tutkittu varsin paljon. Jo sillä on merkitystä, millä menetelmillä ryhmät jaetaan. Kaikessa korostetaan sitä, mikä merkitys on ilmapiirillä. Yhdessä olemme enemmän!
Lähde: Sharan, S. & Sahlberg, P. 2002. Tutkimustietoa ytheistoiminnallisesta oppimisesta. Teoksessa P. Sahlberg & S. Sharan (toim.) Yhteistoiminnallisen oppimisen käsikirja. WSOY: Helsinki.
Tämän blogin avulla pääsen dokumentoimaan omaa oppimistani, tarkastelemaan ja arvioimaan omaa itseäni ja osaamistani sekä minulle merkityksellisiä asioita oppimiseen, opettamiseen ja opiskelemiseen liittyen. Tämän blogin avulla saan paikalleen minulta puuttuvan pedagogisen palikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti