Hyvin usein oppimista aktivoivia työtapoja käytetään juuri siinä tilanteessa, kun uusi opetettava asiakokonaisuus alkaa ja täytyy selvittää opiskelijoiden aiempi tietopohja opetettavasta aiheesta. Yritän löytää tuoreempiakin ideoita kirjallisuudesta, mutta näköjään sitä ennen joudun kahlaamaan läpi perinteisemmät, viime vuosituhannen loppupuolen teokset, sillä näiden vanhojen ja hyviksi havaittujen pohjalta ne uudet, innovatiiviset ideat ovat syntyneet.
Itse vierastan ajatusta siitä, että järjestäisin jonkun alkukokeen tai -tentin, puhumattakaan jostakin diagnostisesta testistä, jonka opiskelijat tekevät ja jolla selvittäisin opiskelijoiden tietoja asiasta (Kekäle 1994, 60). Se, millä menetelmällä pyrin saavuttamaan tavoitteeni, kertoo myös minusta. Minkälainen opettaja minä haluan olla?
Lappumenetelmä kuulostaa tarpeeksi hauskalta ja olen saanut itse kokeilla tätä Kaarina Määtän luennolla, joten minulla on omakohtainen kokemus tästä aiheesta. Meitä pyydettiin kirjoittamaan käsityksiämme opetettavasta aiheesta lapuille (1 asia / lappu) ja muodostettuamme ryhmät, aloimme yhdessä ryhmitellä lappuja, jolloin heräsi keskustelua ja jopa analyysia jo siitä, mitä meidän mielessämme asiasta liikkui. Vuorotellen sitten esittelimme oleelliset asiakokonaisuudet. Yhtä lailla lappuihin voi pyytä opiskelijoita kirjoittamaan esimerkiksi toiveita siitä, mitä he aiheeseen liittyen haluaisivat oppia! (vrt. Vänskä 1995)
Tässä muutamia oppimista aktivoivia työtapoja:
Aktivoiva kirjoitustehtävä: Opiskelijoita pyydetään esimerkiksi kirjoittamaan ihan kaikki, mitä he tietävät aiheesta ja aikaa annetaan vaikka 5 minuuttia (Lonka & Lonka 1991, 38)
Virittävät kysymykset: Opiskelijoille annetaan jo ennen opetusta aiheeseen virittäviä kysymyksiä, joita he voivat pohtia. Näin heillä on ennakkoon mahdollisuus orientoitua opetettavaan aiheeseen ja aktivoida tietonsa siitä. (Lonka & Lonka 1991, 38)
Opiskelijoiden toivelista: Pyydetään opiskelijoita tavalla tai toisella ilmaisemaan toiveensa opetettavista asiakokonaisuuksista tai ilmiöistä. Jos jotakin asiaa toivotaan oikein paljon, siihen voidaan kurssilla perehtyä syvällisemmin. (Kekäle 1994, 62).
Opiskelijakysely: Opiskelijat jättävät jo ennen opetusta opettajalle yhden kysymyksen, johon hän toivoo että opintokokonaisuuden aikana saadaan vastaus (Kekäle 1994, 63)
Lähteet:
Kekäle, J. 1994. Luento-opetuksen kehittäminen. Vähemmällä
luennoimisella parempiin tuloksiin. Korkeakoulupedagogiikan
perusmateriaali. Oulu.
Vänskä, M. 1995. Antoisaan opiskeluun. Käsikirja opiskelun ja
opetuksen kehittämiseen. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta.
Tämän blogin avulla pääsen dokumentoimaan omaa oppimistani, tarkastelemaan ja arvioimaan omaa itseäni ja osaamistani sekä minulle merkityksellisiä asioita oppimiseen, opettamiseen ja opiskelemiseen liittyen. Tämän blogin avulla saan paikalleen minulta puuttuvan pedagogisen palikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti