Tunnetta ja tulkintaa




Tunnetta ja tulkintaa - sitä on opettajan työ.

Tervetuloa kanssani kulkemaan opettajaksi kehittymisen polkua. Tässä blogissa minä teen omia tulkintojani ja tarkastelen opinnoissa esiin tulevia asioita omasta näkövinkkelistäni ja vieläpä väritän tekstiä niin, että kaikessa saa näkyä juuri ne tunteet, jotka kulloinkin ovat pinnalla.





tiistai 25. lokakuuta 2011

Laajakulma -blogissa: Iloiten kukin oppikoon ja opettakoon!

Laajakulma on Lapin yliopiston johdon blogi, jonka tavoitteena on luoda kokonaiskuvaa yliopistosta ja kirkastaa strategiaa ja tulevaisuuden linjauksia. Voin oikein kuulla Kaarina Määtän äänen, kun luin hänen tuoreimman kirjoituksen otsikolla "Iloiten kukin oppikoon ja opettakoon!" Vararehtorimme peräänkuuluttaa oppimisen iloa ajassa, jossa meiltä vaaditaan yhä enemmän tuloksia yhä lyhyemmässä ajassa, yhä nopeampaa valmistumista ja tehokasta opiskelua. Olen samoilla linjoilla ja ajattelen, että ilman oppimisen iloa tämä ei edes onnistu. Meidän tulee saada onnistumisen kokemuksia ja oppimisen elämyksiä, jotta jaksamme tehdä parhaamme ja näin pääsemme aina vain parempiin tuloksiin.

Opiskelijan näkövinkkelistä olen kovin kiitollinen niille opettajille, jotka kehittävät uusia, innovatiivisia menetelmiä ja huomioivat opiskelijoiden erilaiset tavat oppia opetuksessaan. Monet ovat valmiita järjestelemään hyvinkin erikoisia oppimistilanteita, osallistamaan opiskelijoita mukaan suunnitteluun ja keskustelemaan opiskelijoiden kanssa kurssien suorittamisen erilaisista mahdollisuuksista. Usein tällaiset erikoisemmat tavat teettävät lehtorille enemmän työtä. Jotkut opettajat pitävät palautetta niin tärkeänä asiana, että sisällyttävät sen osaksi koko kurssin arviointia. Mielestäni tämä on oikea tapa, sillä silloin opiskelija paneutuu antamaansa palautteeseen. Väitän, että kaikilla opiskelijoilla on näkökulmia erityisesti niihin asioihin, jotka liittyvät siihen, ovatko he tyytyväisiä opetukseen ja opiskeluun.

Kaarina Määttä ihmettelee sitä, mistä oppimisen ilo kumpuaa ja miten se näkyy. Toden totta - ilon ilmenemismuodot ovat niin kovin erilaiset meillä ihmisillä. Minulle oppimisen ilo on sitä, että unohdun pohtimaan jotakin asiaa useammasta näkökulmasta, haluan jakaa tämän asian muiden kanssa, kirjoitan siitä tai kerron asiasta jollekin. Tyytyväinen ilme kasvoillani kohtaan vastaan tulevia ihmisiä ja hymyilen heille. Ilo asuu minussa silloin, kun voin hyvin ja haluan saavuttaa tavoitteeni. Ilo on motivaatiossa ja uppoutumisessa, ihan totta se on flowta se oppimisen ilo. Oppimisen ilo on elämys!

Jos ilo katoaa, ei ehkä kannata ponnistella kovin haasteellisen asian parissa, sillä silloin oppiminen on vaikeaa. Asioiden sisäistämiseen menee kauemmin aikaa ja matalapaine jättää jälkensä oppimistilanteessa. Olisi mahtavaa voida tallentaa oppimisen iloa purkkiin. Johonkin ihanaan vanhanaikaiseen hillopurkkiin, jossa olisi valkoinen pitsisomiste. Siitä sitten vain raottaisin purkin kantta silloin, kun tuntuu siltä, että joutuu taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Ja ilo livahtaisi purkin raosta minuun juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsen. Haluan haastaa meidät opiskelijat tallentamaan näitä ilon hetkiä.

Perjantai on aika hauska päivä. Silloinhan voisimme viettää Lapin yliopistossa positiivisten uutisten päivää. Aulaan voitaisiin tuoda joka perjantai vaikka sermi, johon opiskelijat ja henkilökunta voisivat tuoda ihanilla pienillä lappusilla positiivisia ajatuksia, kokemuksia, tilanteita - joissa he ovat kokeneet oppimisen tai opettamisen iloa. Sieltä sitten voisimme käydä itse kukin tankkaamassa positiivista energiaa, sitähän ei ole koskaan kenelläkään liikaa.

Tästä pääset Lapin yliopston Laajakulma -blogiin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti