Edelleen ajankohtaisia ajatuksia

Aloitin opinnot täällä Lapin yliopistossa syksyllä 2010. Silloin kirjoitin näin:

"Oppiminen. Sitä tapahtuu koko ajan. Janoan tietoa. Kannan mukanani sellaista käsikirjastoa, että minusta tuntuu, että voisin lainata yksivuotiaani rullilla kulkevaa kärryä. Haluan koko ajan edistyä. Haluan päästä vauhtiin tehokkaasti ja olen onnistunut siinä. Olen kiitollinen jo nyt kaikesta, mitä olen saanut, vaikka olen ollut täällä vasta kaksi viikkoa. Saan aikaa ajatella! Se on luksusta järjestää ajatuksiani. Imetän vielä nuorimmaistani ja napanuora minusta häneen on tiukempi kuin toisinpäin. Ensin minusta tuntui, etten osaa puhua kokonaisia lauseitakaan, mutta ilokseni huomaan, että puhumisen taitoni alkaa palautua. Osaan jo jutella aikuisten ihmisten kanssa. Tiesin, että aika on mennyt eteenpäin ja tekniikka kehittynyt kovasti kymmenessä vuodessa. Ilahduin, että yliopisto on niin hyvin pysynyt ajan hermoilla, että ottaa heti käyttöön uusia innovaatioita ja antaa näin opiskelijoillekin mahdollisuuksia perehtyä esim. juuri näihin sähköisiin oppimisympäristöihin, jossa minä tällä hetkellä opiskelen. Olen yhtä aikaa kirjastossa ja sähköisessä oppimisympäristössä, se ajatus kiehtoo minua.

Olen jotenkin yllättynyt siitä, miten lämpimästi minut otettiin vastaan täällä Lapin Yliopistossa Olen positiivisesti hämmentynyt ja iloinen. Täällä tuntuu olo niin kotoisalta, niin kuin linnunpesässä olisi. Jotenkin ihanaa huomata, että oppineet professorit hakevat samaa take away kahvia kuin minäkin! Dekaani hymyilee minulle ja toivottaa huomenta käytävällä! Minusta tuntuu, että heidän kanssaan kanssakäyminen on luontevaa ja helppoa. Heiltä uskaltaa kysyä mitä tahansa. Tällä hetkellä olotilani on niin tyytyväinen ja onnellinen, että voisin helposti kuvitella haluavani jatkaa seuraavan välietappini, kasvatustieteen maisterin tutkinnon jälkeen. Täällä on niin hyvä olla. Osa tästä onnellisesta olotilasta luonnollisesti minun kohdallani selittyy sillä, että saan keskustella muidenkin, kuin kuolaavien ja päristelevien kääpiöiden kanssa, saan syödä rauhassa ja hoitaa vain omia tarpeitani. Se tekee osittain minut onnelliseksi. En ole äitinä yhtään niin väsynyt kuin aiemmin, vaikka tein fyysistä työtä enemmän. Nyt teen ajatustyötä enemmän. Yhtälö on hyvä. Kotona kaikki hommat ei ehkä edisty niin hyvin kuin aiemmin, mutta nyt sillä ei ole niin paljoa merkitystä. Ehdin pestä pyykkiä huomennakin!"

Hymyilen tälle kirjoitukselle.