Teoksessa Engeström, Y. 1982. Perustietoa opetuksesta esitellään tekijän itsensä kuvailema täydellinen oppimisprosessi. Prosessi on niin monivaiheinen kokonaisuus, että väkisinkin tulee ajateltua, että melko usein joku vaiheista ontuu, jolloin prosessi kärsii. Eikö silloin opi mitään? Oppii toki, mutta sitä korkealaatuisempaa tieto on, mitä paremmin koko prosessi onnistuu. Tietoa osaa oppimisen jälkeen myös soveltaa muissa tilanteissa ja oppija itse pystyy kriittisesti pohtimaan ja arvioimaan oppimaansa.
Tässä Engeströmin mallissa ei juuri oteta huomioon opettajan roolia saati sitä, millä keinoilla näitä vaiheita voisi onnistuneesti toteuttaa. Esimerkiksi motivoituminen terminä on mielestäni oppilaan termi. Oppilas motivoituu. Opettaja motivoi. Suurempi kysymys onkin se, miten tämä tapahtuu? Ihan niin kuin on lukuisia eri tapoja opettaa, on myös lukuisia eri tapoja motivoida opiskelijoita tai oppimistilannetta sellaiseksi, että oppimiselle luodaan suotuisat olosuhteet. Sama pätee luonnollisesti termiin orientoituminen. Mielenkiintoista. Tämä liittyy luonnollisesti siihen, että oppiminen on asia, joka tapahtuu opiskelijassa. Entä jos ajatellaan niin, että opettajakin on enemmän ohjaaja ja hänkin on tilanteissa oppimassa. Tänä päivänä minusta tästä puhutaan jo paljon.
Tämän blogin avulla pääsen dokumentoimaan omaa oppimistani, tarkastelemaan ja arvioimaan omaa itseäni ja osaamistani sekä minulle merkityksellisiä asioita oppimiseen, opettamiseen ja opiskelemiseen liittyen. Tämän blogin avulla saan paikalleen minulta puuttuvan pedagogisen palikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti