Ensimmäinen lähiopetuspäivä takana. Päässäni surisee. Surina on positiivista surinaa. Olen päässyt pitkästä aikaa ajattelemaan ja nautin suunnattomasti siitä, että ammattilaiset ohjaavat ajatuksiani oikeaan suuntaan. He ohjaavat minun ajatuksiani, jotta saisin pedagogisen palikkani kohdalleen. Tänään kokoonnuimme ensimmäisen kerran opettajan pedagogisia opintoja opiskelevien kanssa yhteen ja sain tuntea, että meitä arvostettiin, meitä oltiin odotettu ja tunsin oloni oikein tervetuulleeksi porukkaan. Meillä on hyvä porukka. Kaikenkirjavaa sakkia, jokaisella oma elämä elettynä ja oma historia takanaan. Jokaisella oma suhde opettajuuteen ja oppimiseen ja opimme toisiltamme varmasti paljon.
Uskalsin aloittaa blogin. En koe, että nämä asiat olisivat jotakin "valtionsalaisuuksia", vaan opettajuuteen, oppimiseen ja opiskelemiseen liittyvät asiat koskettavat meistä ihmisistä ihan jokaista. Kannatan avoimuuttta tietoon liittyen ja uskon, että jos joku eksyy tähän blogiin, hänen täytyy olla kiinnostunut näistä asioista, että hän viitsii lukea tätä yhtään pidemmälle. Jos joku on kiinnostunut minun oppimisestani niin onneksi olkoon vain, siinä ei ole mitään salattavaa. Kerron mielelläni siitä, mitä olen oppinut. Se, mitä en ole oppinut, jääköön salaisuudeksi.
Tattada daa! Täten juhlallisesti julistan uuden blogini avatuksi.
Tämän blogin avulla pääsen dokumentoimaan omaa oppimistani, tarkastelemaan ja arvioimaan omaa itseäni ja osaamistani sekä minulle merkityksellisiä asioita oppimiseen, opettamiseen ja opiskelemiseen liittyen. Tämän blogin avulla saan paikalleen minulta puuttuvan pedagogisen palikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti